Huomenna olen sitten menossa sinne radiojodihoitoon. Toivottavasti se tuottaa toivotun tuloksen, eli että pääsen noista lääkkeistä eroon. Jotenkin tuo ajatus radioaktiivisesta aineesta sisuksissa kyllä jännittää, että miten se vaikuttaa ja mitä mahdollisia sivuvaikutuksia sillä on.

Eilen illalla sain vihdoin MysteryShawlin valmiiksi ja tänään pingotin sen. Varmaankin viikonloppuna saan otettua siitä kuvankin. Pitääkin ottaa joku käsityö mukaan huomenna jos siellä sairaalassa menee pidempäänkin niin onpa sitten jotain ajankulua.

Nyt ei oikein ajatus ja juttu kulje mutta jospa huomenna sitten saisin kirjoitettua tuosta kokemuksesta, sikäli kun siitä on jotain kirjoitettavaa.

Kylläpä on tänä kesänä putoillut rautaa taivaalta, huh. Vaikken lentopelkoinen olekaan, niin jotenkin nyt ei oikein tee mieli lähteä mihinkään.

Kaikkea sitä onkin. Tuossa alkukesästä alettiin hoitaa tätä minun kilpirauhasen liikatoimintaa. Nyt sitten ollaan siinä pisteessä, että se on saatu tasaantumaan lääkkeillä ja on 'lopullisen' hoidon aika. Mahdollisuuksia tuossa olis kolme. 1,5 vuoden lääkehoito, leikkaus tai radioaktiivinen jodi. Noin kolme kuukautta olen etsinyt näistä tietoa ja keräillyt kommentteja niiltä keitä on hoidettu. Tänään sitten tehtiin päätös, ja perjantaina menen radiojodihoitoon. Hankalaa tuossa on se, että siinä on parin viikon varoaika, milloin minusta lähtee radioaktiivista säteilyä. Ei onneksi sentään paljon, mutta ei silti saa olla pienten lasten, eikä raskaana olevien, läheisyydessä. Vain päiväkodissa työskentelevät laitetaan sairaslomalle, näin ymmärsin, muiden vaan pitää välttää näitä tilanteita. Ihan välttämättähän ei raskauksia kovin varhaisessa vaiheessa voi arvailla. Onneksi sentään tuo säteily ei ole kovin voimakasta eikä siitä ole vaaraa, jos ohi kävelee. Ennemminkin niin, ettei saa olla pitkiä aikoja kovin lähellä. No viikonloppu joka tapauksessa menee sitten neljän seinän sisällä. Täytyy vielä perjantaina jutella siellä paikan päällä miten tässä toimii. Meillä on kuitenkin töissä avokonttori ja pöydät aika lähekkäin. Ei oikein tunnu kivalta jos nuo työkaverit altistuu monta tuntia päivässä. No näiden suhteen raskaudet ei ole ongelma kun ne on miehiä ja pomo - nainen - kyllä ymmärtää jos mä alan vältellä häntä ;) Tosin ei hänenkään kanssaan ole ollut puhetta raskaudesta, mikä kylläkin olisi täysin mahdollista! No eiköhän tämän jotenkin saa hoidettua, vaikka etätöillä muutaman päivän. Kyllä se säteily pikkuhiljaa vähenee.

Ostin muuten tässä joku aika sitten sellasen 30cm pyörön. Tosi näppärä, vaikka on hiukan hankalan tuntuinen kun se on niin lyhyt, mutta eiköhän tuotaki opi käsittelemään kun vähän harjoittelee. Tänään sinne lääkärille mennessä bussissa eestaas ja siellä jonottaessa neuloin sukkaa. Sainkin tosi paljon tehtyä, kantapään ja lähes koko jalkaterän. Tuollaisina mukana kuljetettavina käsitöinä sukat on näppäriä ja nyt tuolla pyöröllä kun tekee niin se on helppoakin kun ei tarvii niiden puikkojen kanssa sohia.

Monena päivänä on työmatkalla tai kaupassa ollessa tullut joku hyvä juttu mieleen ja olen ajatellut, että tuostahan voisinkin laittaa blogiin. Sitten kun saa koneen auki, ei olekaan mitään sanomista.
No nyt on jotain sanottavaa. Kävin tänään Wanhassa Satamassa messuilla. Olipa siellä katseltavaa. En kovin paljon kuitenkaan ostanut mitään. Hyvä minä! Jotain sentään PiikkoPirtan osastolta ostin tuon langan, jotain poistolankaa 350g kartio 5 eurolla, ei paha, 50% merinoa 50% villaa. Vähän ajattelin, että käytän tuon MysteryShawl 2:seen. Tuo on tosi ohutta, tarkoitettu koneneulontaan, mutta eipä tuon shawlin tarvitse paksu ollakaan. Pitsineuleesta tulee kauniimpi kun sen tekee ohuesta langasta, minun mielestäni. Sitten Novitan osastolta sain Klubi-lahjaksi tuon käsityöpussin. Ja kännykkäkorun voitin Soneran onnenpyörän pyörityksestä, mistä jokainen voitti jotain. Novitalta ostin lisäksi 2 kerää farkun sinistä huopasta 10 eurolla. Ne saattavat päätyä korvaläpälliseksi pipoksi. Sain kuitenkin tuolla kulumaan useamman tunnin, ja noin vähällä tuhlaamisella! Hetken kuuntelin esitystä neule on irti tapahtumassa. Harmi, etten ehtinyt kuulla Ninnin esitystä. Tuo esitys, mitä kuuntelin, ymmärtääkseni käsitteli neulomisen trendejä. Jossain kohtaa tämä esiintyjä sanoi, että nykyisin kaikki haluaa neuloa paksuista langoista isoilla puikoilla, että tulee nopeasti valmista. HÖH siinä kohtaa lähdin pois. Ei ei ei, nimenomaan kaipaan ohuita villalankoja. Ei noista paksuista saa kovin kummosia kirjoneuleita. Ja toinen syy siihen miksi pidän ohuista villalangoista, mulla on muutenkin melkein aina kuuma, tai oikeammin, ei juuri koskaan kylmä. En minä voi käyttää paksuja neuleita, varsinkin kun suurimmassa osassa lankoja on jotain tekokuitua, joka melkein väistämättä hiostaa. No voihan se tietty olla että monet haluaa neuloa noista paksuista langoista, mutta ei kyllä sais noin yleistää.
Olisin mielelläni ostanut kyllä vielä jotain. Katselin nimittäin silmukkamerkkejä, mutta kenelläkään en nähnyt niitä. Harmi! Jotenkin olisin odottanut, että kun nuo on olleet jo kevättalvesta aika paljon esillä, ainakin nettikeskusteluissa ja blogeissa, että niitä olisi ollut helposti tuolta löydettävissä.

Joistakin asioista ihmisellä, siis minulla ainakin, on selkeä käsitys miten ne on. Sitten kun törmää moneen keillä on erilainen käsitys asioista, sitä alkaa väkisinkin pohtia, että mitähän vikaa mun ajatustoiminnassa oikein on. Kuulostaako tutulta?

Tällä kertaa tätä ihmetystä on aiheuttanut sähköposti. Jotenkin olen jo vuosia ajatellut, että se on vastaanottajaystävällistä viestintää. Lukuunottamatta tietenkin roskapostia. Senpä takia minulla on tapana laittaa asioita eteenpäin sähköpostilla. Näin vastaanottaja voi hänelle sopivaan aikaan sen lukea ja vastailla. Puhelut kun usein tuppaa tulemaan 'väärään aikaan'. Näinhän se varmaan on monen muunkin mielestä, oletan. Mutta kun tämä ei toimi nykyisin millään. Kukaan, lähes kukaan, ei reagoi posteihin millään tavalla. Aika masentavaa!

MysteryShawlin vinkit on nyt tehty. Vielä en kuitenkaan päätellyt tuota, kun ajattelin laittaa siihen ylimääräisen reunuksen, joten ei vielä kuvaakaan tarjolla.

Nämä meillä riehuvat myrskyt on melkoisen pieniä kun ajattelee millaisia hurrikaaneja liikkuu USA:ssa. Huh ei voi edes kuvitella millaista elämä olisi moisessa myllerryksessä. Tietty harmittaa kun sataa ja tuulee, mutta kyllä noiden kanssa pärjää kun on sopiva vaatetus. Olenkin lähes kokonaan jättänyt sateenvarjot eteisen nurkkaan ja siirtynyt käyttämään sadeviittaa. Se on näppärä kapine, tosin niitäkin voisi joku tehdä vähän kauniimpia. Mulla on kammottava vihreä melkein nilkkoihin ulottuva kaapu. On siinä se hyvä puoli, että housujen lahkeetkin pysyy kuivina ja reppu mahtuu hyvin viitan alle. Vaikka se kyllä näyttää ulospäin ihan hirveeltä kun on sellanen iso "patti" selässä, vaan kuka siitä välittää kun vaatteet ja tavarat säilyy kuivana. Niin ja tietenkin tuossa viitassa on hyvä huppu, joka suojaa kasvotkin. Niin ja lisäpisteitä viitta saa siitä että se on helppo kuljettaa repussa mukana aina. Suosittelen viitan käyttämistä. Jotkut kauniit saappaat pitäisi vielä käydä ostamassa niin syksy voikin sitten tulla.

Syksystä tuli mieleen... Melkein joka vuosi olen aloittanut jotain uutta syksyllä. Nythän tuossa aiemmin elokuussa harmittelin, kun meillä työväenopiston tilkkiskurssit on arkena päiväsaikaan. Vaan eipä hätää, naapurikunnassa on sellaseen aikaan kurssi, että sinne ehtii vaikka käy töissäkin ja mikä parasta mahduin mukaan sinne. Eli vajaan parin viikon päästä sitten pitkästä aikaa tilkkutöiden kimppuun. Silläkin puolella on ideoita enemmän kuin ehtii tehdä. Ja tuolla koulussa, missä olin alkuvuonna kurssilla, on taas alkamassa yksi mielenkiintoinen kurssi, minne laitoin myöskin paperit vetämään. Pääsy selviää joskus reilun viikon päästä. Siinä sitten meneekin tuon kurssin kanssa melkein koko talvi. Mahdollisesti sitten vuoden vaihteen jälkeen alkaa tulla jotain uutta toimintaa omille sivuillekin.

Eikä neuleistakaan tällä kertaa. En neulonut treeneissä :). Kuvassa mun jalat.

Tänään oltiin reilu tunti taas vesillä. Meillä on tuo joukkue ollut suunilleen sama jo kauan. Ja koko sen ajan kun olen ollut mukana on tahtiairossa ollut sama henkilö. Tuo helpottaa soutua kun tietää miten homma toimii. Sen takia saattaa katsella vähän ympärilleenkin, eikä tarvitse kaiken aikaa seurata tahtia.

Tänään katselin joutsenia. Vesillä näkyi monta emoa poikasineen. Poikasilla on hyvä suojaväri, niitä hädin tuskin erottaa vedessä. Noista en saanut kuvaa, soutaessa ei oikein voi kuvata.

Tulin selanneeksi noita vanhoja postauksia ja huomasin, että olisko vähän ykstoikkoista luettavaa tämä. Suunnilleen joka toinen postaus koskee neulomista ja niihin loppuihin liittyy jotenkin vesi. Voiskohan tästä vetää sellaisen johtopäätöksen, että jos jotenkin nämä yhdistäisi niin sitten mä varmaan istuisin veneessä neulomassa, ja olisin onnellinen! Hehhheh eipä taitas mun soutukamut oikein olla mielissään jos mä kaivaisin kutimet esille kun lähdetään treenaamaan.

KUUDAN YÖ

Mitä laulatte Kukkian kultaiset laineet?
Me hautaamme matkasi haaveet ja maineet.

Mitä tiedätte taivaalla yön sinipilvet?
Me peitämme taistosi kalvat ja kilvet.

Mitä kerrotte pilvistä kuun kultajuovat?
Ett' immet jo Salliman anteheks suovat.

Mitä virkat sa viitojen, lehtojen tuoksu?
Jo että sun päättyvi päiväsi juoksu.

Ja Kukkian kuusten ja koivujen humu?
Sun että jo häipyvi silmies sumu.

Taas saat elon nähdä kuin kehdossa kerran,
näin tuntea itsesi, tuntea Herran.

Eino Leino

Täysikuu, ystävät, airojen hiljainen kosketus tyynen järven pintaan. Olemme olleet taas kuutamosoudulla. Tapasimme soutuystävämme alkuillasta, majoituimme saareen. Yön pimenemistä odotellessa kävimme savusaunassa ja uimassa. Hiukan ruokaa ja hyvää seuraa. Puolen yön aikaan oli täysikuu noussut taivaalle ja menimme veneeseen, 15 ihmistä ja yksi koira. Molempiin päihin venettä oli laitettu myrskylyhdyt. Kuun loisteen lisäksi ei juuri muuta valoa ollut, vain rannoilla siellä täällä näkyi valaistuja ikkunoita pieninä pisteinä. Lähes sata vuotta ennen meitä samoilla vesillä liikkui Eino Leino. Soutaessamme kuuntelemme Leinon runoja sekä lausuttuna, että Loirin laulamana. Ihan kuin olisi keskellä mennyttä. Olen kokenut tämän monta kertaa ja aina se tuntuu yhtä maagiselta.
Lähes kaksituntisen soudun jälkeen palaamme saareen. Ohjelmassa taas savusaunailua, uintia ja hyvää seuraa. Tällä kertaa mun ilta loppui ensimmäisten joukossa kun uniukko vaati mukaansa.
Ps. Olen siis tervehtynyt, eikä onneksi ollut angiinaa. Mikä lie ollut "nieluntoimintahärä". Sitä taitaa olla liikkeellä, eräs ystäväni kertoi samanlaisesta vaivasta. Jotenkin tuntuu hieman 'pelottavalta' kun nykyisin vaikuttais olevan enemmänkin sellaisia vaivoja, minkä aiheuttajaa ei oikein kukaan osaa määritellä.

Nyt on kuulkaa ihan pakko vähän pärrätä! Mullahan ei siis ollut vaivan vaivaa, ennenkuin noita kilpirauhasarvoja alettiin laittaa järjestykseen, ei sitten niin yhtään oiretta. Lääkityken alusta asti olen ollut ihan järkyttävän väsynyt. Lomallahan sillä ei ollut mitään väliä kun saatoin torkkua miten vaan, mutta töissä on kieltämättä ollut aika hankalaa kun voimat menee hereillä pysymiseen.
Eilen sitten iski ihan kammottava kurkkukipu. Lääkekääreen mukaan se voi olla yksi haittavaikutus, ja sitten onkin mentävä kiireesti lääkäriin. Näin tein ja sillä reissulla menikin aikaa nelisen tuntia. Tulokset saan vasta myöhemmin, mutta nyt olen sairiksella tämän loppuviikon. Tänään oliki tosi ihanaa kun sain otettua päikkärit. Pitäis kyllä olla laissa määrätty, että jos on tarvetta niin päiväunet saa ottaa. Pitäiskö hakeutua päiväkotiin töihin, siellä ainakin nukutaan!

Pah eikä duunimaili jostain syystä suostu etätoimimaan. Huomenna taidan soitella ja vähän kysellä mikä sitä vaivaa. Kun nyt en kuitenkaan ole mitenkään toooosi kipeä niin voinhan mä punkalla makoillen vähän tehdä etätöitä.

No voi hyvänen aika. I Kanerva haikailee isomman stadionin perään. Eilen päättäjäisten aikaan selostajista toinen, en muista kumpi, sanoi jotain sen suuntaista, että se olisi sellainen stadion mihin mahtuu ainakin 40 000 katsojaa. Kysyn, että miksi tarvitaan, eihän tuo nykyinenkään ollut loppuunmyyty, vai olikohan keihäsiltana. Mutta jos vain yhden kerran oli niin ehkä sitä varten ei tarvita niin paljon tilaa. Ja jos sitten rakennetaan iso stadion, niin sen kustannukset pitää tietenkin jollain kattaa, ja eikös se olisi luontevasti lipputulot millä. Tuo taas tarkoittaisi, että entistä harvemmalla olisi mahdollisuutta mennä paikan päälle, ihan kaikki kun eivät saa niitä firman lippuja.

Jotenkin nuo kisojen päättäjäiset oli aika pliisut, olisin odottanut edes jotain muuta kuin tuon lipun vaihdon. Tiedä sitten oliko paikan päällä ilotulitusta tms, mutta eipäilen, kun ei näkynyt meille. Avajaisten ilotulitus kyllä näkyi.

Liityin siihen MysteryShawlAlongiin