Toivottavasti kaikilla on ollut mukava juhannus.

Olen ihan luvattoman huonosti päivittänyt mitään tietoja mihinkään. Kaikki aika on mennyt sivujen tekemiseen. Ensin piti saada soutujoukkion sivut ojennukseen, ja sitten samaan rysäykseen paiskoin kasaan vielä omat uudet sivut. No ei noissa lopulta ihan kamalasti ollut puuhaa, mutta muutaman pikkuongelman ratkaiseminen vei ruutia ja aikaa. Kun ne sain ratkaistua loppu onkin ollut pelkkää "juhlaa". Silläkin tavalla nuo meni ikään kuin samalla vaivalla kun molemmat sivustot on hyvin samanlaiset, ja samassa paikassa. Vieraskirja ja blogi jäävät vielä hetkeksi vanhoille paikoilleen. Pakko tunnustaa, etten vielä tiedä miten ne pitäisi tehdä. Pientä viilaamista vielä on noissa sivuissa. Ja nyt voisi välillä taas tehdä muutakin, eikä vaan koodata. Ja tietenkin vinkkejä ja idoita otetaan kiitollisena vastaan ja toteutetaankin jos osataan.

Tervetuloa tupareihin!

Ja sitä soutuasiaa taas!
Tuosta mun vuoristorata-viestistä ei oikein selvinnyt syy miksi olin niin down. Se lääkäri kielsi kilpasoudun, 2 viikkoa ennen vuoden tärkeintä kisaa! Harmittaa niin vietävästi. Mitään oireita minulla ei ole enkä ole sillä tavalla sairas, että se estäisi soudun, mutta tuo lääkitys on sellainen, että sen takia ei saa harrastaa mitään fyysisesti erittäin rasittavaa.

En ole ollut huvipuistossa. Se on tämä arki ollut varsinaista vuoristorataa. Eilen oli viimeinen kerta koulua. Kokonaisuutena kurssi oli hyvä ja jotain opinkin. Yllättävän nopeasti tuo puoli vuotta meni. Syksyllä olisi taas mielenkiinoinen kurssi alkamassa. Hiukan pitää sitä vielä miettiä, mutta melko varmasti laitan sinne paperit. Uudet sivut on vielä tekeillä, siis tulossa on. Illalla kun tulin sieltä koulusta oli fiilikset tosi korkealla, kun olin saanut selvyyden pariin ongelmaan, minkä kanssa olen pari viikkoa taistellut.

Näillä kulmilla ei voi kyllä terveyden huoltoa sanoa kovinkaan hitaaksi. Viikko sitten työterveyslääkäri laittoi lähetteen tutkimuksiin. Eilen oli tullut postissa ilmoitus varatusta ajasta. Kun kyse ei ole mistään pikaisia toimenpiteitä vaativasta vaivasta, niin täytyy sanoa, että melkoisen nopeasti tuli. Ja aika oli jo tälle päivälle. Onneksi mulla ei ollut mitään erityistä sovittuna töissa, että saatoin jopa mennä sinne sairaalaan. Nyt sitten joudun napsimaan nappeja. No jos niistä on apua eikä tule mitään pahoja oireita niin kai se sitten on hyvä. Jotenkin on vaan kamalan vaikea suhtautua näihin lääkejuttuihin, kun mulla ei ole mitään oireita eikä vaivoja. Kyse on siis kilpirauhasen liikatoiminnasta. Kai sen sitten kuukauden päästä näkee miten nuo rohdot alkaa vaikuttaa.

Että on taas ollut menoa ja meininkiä. En ole paljon ehtinyt päivittää tänne tietoja, en neuloa, enkä paljon muutakaan. Mutta aika kuluu nopeasti. Olen tehnyt sivuja. Pakko olis saada ne johonkin malliin nyt viikon sisään. Siis, että saisin ratkaistua muutaman ongelman ennen koulun loppumista. Enkä ole tehnyt vielä omia uusia sivuja juuri lainkaan. Luulen, että ne sitten tulee nopeammin valmiiksi, kun olen saanut nämä soutujoukkion sivut ensin kuntoon.

Tänään oli sitten KIP-päivä. En arvannut etukäteen sanoa lähteväni mukaan, kun en ollut ollenkaan varma aikatauluistani. Sinne kuitenkin porhalsin Espalle. Olipa kiva nähdä teitä. Kuvassa ihastellaan Kristiinan silmukkamerkkejä. Tosin tuo Espa kyllä oli vaarallisen lähellä erästä tiettyä paikkaa, mikä usein vilahtelee neulojien jutuissa. Niin tietysti tälläkin kertaa tuli vinkkiä mitä Sieltä paikasta voisi ostaa. Pakkohan se oli huitasta kutimet kassiin ja viimeminuuteilla mennä vielä Sinne. Ostin ihania nalle puikkostoppareita ja ihan pikkusen lankaa.

Vähän joka paikassa nimenomaan roikutaan. Polvi on edelleen kipeä. Eilisen oleilin melkein sängyn pohjalla. Ei erityisen hyvä tapa valmistautua soutukilpailuun. On ehkä pakko yrittää ensi viikolla uudestaan lääkäriin sen kanssa, jos en äkkiä keksi mitään omia jippoja sille.

Sain sentään jotain aikaan vaikka makoilinkin punkassa. Aloin tehdä vihdoin niitä uusia sivuja. Toivottavasti saan ne pian julkaisukuntoon. Taidan siinä samassa rytäkässä siirtää bloginkin sinne omille sivuille.

<<<<-------- Airovaara -------->>>>
Tänään oli Espoossa soutukilpailu. Matka on kai aika tarkelleen 30 km. Eilen oli senkin takia oltava aika paikoillaan, etten turhaan ärsyttänyt tuota polvea. Pois en olis kuitenkaan polven takia jäänyt kun kahdesta syystä, jos se olis kipsissä, niin ei pystyis oikein täysillä soutamaan. Hmmm, toisaalta ehkä mä olisi sitten lähtenyt niillä eväillä, jos mut olis saatu vaan jotenkin veneeseen. Ja se toinen syy olis ollut ambutointi. No huh, onneks tämä ei sentään ihan niin pahalta vaikuta.
Jotenkin tuo soutu tuntui hiukan tukkoiselta. Ja vajaalla veneellä ei tietenkään päästä ihan samoihin tuloksiin kun jos olis kaikki paikalla. Hiukan yli 2 tuntia tuohon reissuun meni, keskisyke mulla oli 164. Viime kesänä Sulkavalla 151. Sen verran kovatahtisempi on tämä lyhyempi reissu.
<<<<-------- Vaara ohi -------->>>>

Tällä kertaa kyse on rakkaudesta liikkumiseen. Joinakin hetkinä tulee väkisinkin ajatelleeksi, että onkohan tuo ihan täysipäisten puuhaa.
Torstaina meillä oli erään projektin päättäjäiset ja niitä vietettiin liikunnan parissa. Mukavaa kun on välillä tarjolla muutakin eikä vain kapakassa istuskelua. Käytiin pelaamassa pesistä. Huh miten olikin vaikeaa kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Perjantaina sitten oltiin lähdössä Sulkavalle harjoitusleireilemään. Vasen polvi vihoitteli edellispäiväisen pesiksen jälkeen. Olin hiukan kauhuissani, ettei vaan soutu jäisi tuon takia väliin. Onneksi ei sentään. Lauantaina aamusta hereille ja puuron keittoon. Ei tule muulloin tehtyäkään saavillista puuroa. Samalla keittelin vettä termoksiin evääksi. Kaataessani sitä pannusta, sen kansi lennähti pois ja kiehuva vesihöyry poltti pikkurillin. Että osasikin kirvellä. Yksi meidän "pojista" ensihoiteli sitä huulirasvallaan.
Vihdoin saatiin tehtyä evääksi muutama leipä, vedet termarissa ja pussikeitot kassissa. Kaikki souturekvisiitta tietty oli myöskin jo valmiina. Lisäksi pakattiin vaihtovaatteet ja lämmin vaatekerta taukopaikalle. Jokainen pakkasi taukopaikalla tarvittavat välineet omaan jätesäkkiin ja kaikki roina rahdattiin veneeseen.
Vakituinen perämiehemme ei päässyt mukaan ja siksi reitti jaettiin neljään osaan ja jokaiselle osalle valittiin perämieheksi joku meistä soutajista. Vihdoin sitten päästiin vesille. Ilma oli selkeä mutta tuulinen. Ensimmäisen neljännekseen jälkeen rantauduttiin ja peräsimessä ollut vaihtoi soutuvaatteet päälle ja seuraava perämies kuivat lämpimämmät vaatteet ja taas lähdettiin matkaan. Polvi ei tuntunut ollenkaan rasittuvan soudusta. Itse asiassa se tuntui oikeinkin hyvältä. Tuuli yltyi koko ajan. Koskaan aiemmin ei minulla ole takareidet soutaessa kastuneet, mutta nyt tuli tuokin koettua. Aikaa oli kulunut hiukan päälle 3 tuntia.
Taukopaikalla raahattiin kaikki jätesäkit veneestä. Kuivat vaatteet päälle tauon ajaksi ja soutuvaatteet kuivamaan ympäri maastoa. Siinä taukoillessa minulta kysyttiin josko voisin hoitaa seuraavan perämies "vaihdon" kun muuten vene olisi epätasapainossa. Jonkun meidän puolelta piti olla peräsimessä ja alun perin valittuina oli toisen laidan soutajat. Tietenkin lupasin hoitaa osani tuostakin puuhasta. Tauon jälkeen puin päälleni kaikki mukanani olleet vaatteet. Perämiehen hommassa saa aika kylmää kyytiä tuulisella säällä. Tavarat kasaan ja takaisin veneeseen.
Ei ehditty kovinkaan pitkälle kun tuuli yltyi aivan uskomattomaksi. Aallot pärski vettä veneeseen koko ajan. Sitten tuli mega-aalto joka heitti gallonan vettä mun päälle. Vaatteet kastui aika tarkkaan. Tuskin ehdin kasvoilta vettä pyyhkiä kun jo seuraavaa samanlainen aalto heitti vettä niskaan. Tässä vaiheessa kaikki päälläni olleet vaatteet oli jo läpimärät, alusvaatteita myöten. Siinä istuin vesilätäkössä. Aallokko vaan kasvoi ja venettä oli tosi vaikeaa ohjata kun aallot väkisin yritti kääntää sitä. Jossain kohtaa sitten vene oli kyljittäin aaltoihin ja se on tosi vaarallista. Peräsintä vene ei totellut ollenkaan, soutajien voimin saatiin vene taas suoraan. Matkan teko oli todella hidasta. Kaiken aikaa veneeseen tuli lisää vettä. Sitten piti toisella kädellä pumpata vettä pois ja toisella ohjata venettä. Uskomattoman hankalaa hommaa. Sitten kun alkoi tuo viimeinen perämiehen vaihtopaikka tulla lähemmäs, tein päätöksen, että jatkan siinä loppuun asti. Kaikki vaatteet edelleen läpimärät, ja aivan liikaa vaatetta päällä että olisin voinut soutaa, enkä voinut riisua yhtäkään märkää vaatekertaa, olisin varmaan jäätynyt siihen paikkaan. Niinpä sitten tällä reissulla en soutanut kuin vaan puolet matkasta. Oli todella helpottunut olo kun päästiin vihdoin takaisin rantaan.
Heti päästiin lämpimään saunaan, ihanaa. Saunan jälkeen ruokaa ja rupattelua, ja muutama olut. Myöhemmin mentiin vielä savusaunaan istumaan ja nauttimaan olosta. Illan käännyttyä yöksi istuttiin nuotiolla. Paistettiin makkaraa, lauletiin ja nautittiin hyvästä seurasta muutaman oluen kera. Kuvassa maisema mikä nuotiolle näkyy.
Sunnuntaina iltapäivällä lähdetiin kotiin. Pyykit koneeseen ja kuivumaan, siinä oli kaikki mitä jaksoin tehdä. Tänään oli pakko käydä lääkärille näyttämässä tuota polvea, hän arveli, että siinä on vain lihakset ärtyneet, ja määräsi ettei sitä saa rasittaa.

Jippii!!!
<<<<-------- Airovaara -------->>>>
Tänään vihdoin pääsin soutamaan. Tehtiin reilun tunnin lenkki. Oli ihan mahtava fiilis. Olisin jaksanut varmaan vaikka kuinka pitkään. Heh, no ehken sentään, mutta tuo reilu tunti matkavauhdilla ei tuntunut ollenkaan pahalta. Uudet penkit tuntui tosi hyvältä nekin, takamus ei puutunut lainkaan. Saas nähdä miltä tuntuu lauantaina illalla kun ollaan soudettu noin 60 km lenkki. Ollaan siis menossa harjoitusleirille. Kuulostaa aika prolta ;) Tuolla saadaan treenattua kunnolla pitkää lenkkiä. Ja toinen varmaan lähes yhtä iso juttu on joukkueen fiilis, mitä tuolla reissulla hiotaan.
<<<<-------- Vaara ohi -------->>>>

Huomenna en varmaankaan ehdi päivittää mitään kun olen melko myöhään liikkeellä ja perjantaina lähdetään reissuun suoraan töistä. Luultavasti seuraava päivitys sunnuntaina. Mukavaa viikonloppua!

En ole käynyt kuvaamassa! Ajattelin, että voisin opetella ihan oikeasti jotain kameran toiminnasta ja sitä kautta päästä syvemmälle aiheeseen. Nyt puhun siis ihan yleisellä tasolla tuosta toiminnasta, periaatteessa samat jutut on digikameroissa ja niissä "vanhanaikaisissa" kameroissa. Niinpä sitten marssin kirjakauppaan. Mietin, että josko sieltä löytyisi joku perusteos, ja tietenkin mielellään painottuen digikuvaamiseen. Käteen osui nimeltään lupaava kirja Digikuvaajan niksikirja. Selailin sitä, ensin sisällysluettelo. Vaikutti lupaavalta, siinähän käsitellään juuri niitä juttuja, mistä kaipasin vinkkejä. Sitten paneuduin tarkemmin ihan vain muutamaan niistä sadasta vinkistä, mitä kirjassa on. En tietenkään siellä voinut todella alkaa lukea tuota kirjaa, mutta luin näistä muutamasta vinkistä vähän. Jokaisessa, niistä mitkä osui tielleni, ensimmäiseksi kerrottiin, millainen lisälaite tai lisäobjektiivi tarvitaan. Seuraavaksi kerrottiin, että 'näitä säätöjä ei voi tehdä digipokkarissa'. Aivan eihän siinä ole järjestelmäkameran säätöjä. Lisäksi sanottiin, että jos haluat kokeilla tätä vinkkiä, eikä kamerassasi ole näitä mahdollisuuksia, lainaa jonkun tuttavan kamera, josta ne löytyy. No apua! Mun uusi kamera ei ole mikään superkamera, mutta ei sieltä simppelimmästäkään päästä, ja ei siitäkään löydy näitä säätöjä ( se ei ole pokkari). Ja on se kyllä sen hintainen vempain, etten varmasti lainaile sitä kenellekään kovin helposti. Jäin sitten miettimään, että kenellehän tuo kirja oikein on tarkoitettu. Voisin kyllä kuvitella, että henkilö, jonka kamera taipuu näihin kirjassa mainittuihin säätöihin, ymmärtää kyllä jo aika paljon kuvaamisesta ja kameran toiminnasta. Niin ja viimeiseksi vielä, vinkeissä käytettyjen säätöjen esimerkit oli eräälle tietylle kameralle. Kirjan nimi ja ulkoasu antaa ymmärtää, että se on tarkoitettu aloittelijalle, mutta sisältö on kuitenkin enemmänkin järjestelmäkameralle. Ja hintaakin tuolla opuksella on ihan riittävästi. Minun kirjastoni ei siis lisääntynyt tällä teoksella.

Ainakin sääennusteen mukaan. Toivotaan, että pitää paikkansa.

Eihän me sitten päästy vesille, kun oli niin monella muuta menoa, kurjuus. Kyllä sitä tietenkin ehtii kesän kuluessa istua tuossa veneessä, mutta keho olis kaivannut taas kunnon treeniä.

Eilen kävin kolmannen kerran OMT-terapeutilla ja nyt alkaa tuo selkä tuntua jo aika hvyältä. Varasin vielä pari aikaa. Ensimmäisen käynnin jälkeen oli koko selkä ihan mielettömän kipeä, kosketusarka, lähes viikon tuon hoidon jälkeen. Tänään tuntui vain hiukan yläselässä. Toivotaan, ettei tämä jumitus uusiudu. Onneksi tuo terapeutti lupasi vielä käydä läpi miten sitä voi treenailla. Nyt on punttitreeni kielletty, sinänsä siitä ei ole suuremmin haittaa kun en muutenkaan paljon kesäisin ole puntilla käynyt.

Peijakas, että osaa olla viileät ilmat. En kyllä äkkiä muista milloin edellisen kerran on vielä toukokuun puolivälin jälkeen ollut ihan pakko pitää sukkia jalassa, hrrrr.

Nyt alkaa tuon uuden (tulevan) sivustoni runko olla mielessäni jollain mallilla. Yhtään koodia en ole vielä siihen tehnyt. Yhden jutun kun vielä opin, niin sen jälkeen alan työstää tuota. Kyllä sormet jo syyhyää päästä siihen käsiksi.

Nyt kun kesä tulee vauhdilla, vaikka nuo helteet ei vielä ihan, ajattelin laittaa pientä hälytysta, ennen soutujuttujen alkua, että ne keitä asia ei vähempää vois kiinnostaa, voivat loikkia yli.

<<<<-------- Airovaara -------->>>>
Laitoin tänään tarjouspyyntöä Sulkavan bussikuljetusta varten. Taas ollaan todella menossa. Tätä mun vauhkoomista asian tiimoilta, ei oikein taida monet ymmärtää. Miksi se pitää aloittaa näin aikaisin? Viime keväänä tosin aloitin jo tätäkin aiemmin, kun tein muutamia muitakin järjestelyjä, mitkä piti saada työn alle aikaisin keväällä. Majoitus on jo varattu ja pian laitetaan ilmoittautumiset menemään. Muu joukko oli jo eilen vesillä, mutta minä istuin koulun penkillä. Kurjaa kun nuo sattuu samalle päivälle. Huomenna sitten minäkin pääsen vesille. Apua, miten jännittää. Sinänsä tietty ihan hullua, onhan tuossa veneessa tullut tunti jos toinenkin istuttua.
<<<<-------- Vaara ohi -------->>>>

Meidän talon vieressä oleva rusokirsikka on täydessä kukassa. Vähän myöhemmin kuin viime kesänä.
Tänään mietin, että saattais jo uskaltaa laittaa kesäkukkia ulos. Ei kai nyt enää voi tulla niin kylmää, että ne palatuisi, eihän. Kävin ostamassa muutaman orvokin ja painuin hautausmaalle. Viime sunnuntaina viedyt äitienpäiväkukat oli vielä kuin uudet. Siivosin muuten tuon haudan ja leikkasin ruusun. Minussa ei ole vähääkään hortonomin vikaa, enkä ollut ollenkaan varma pitikö niin tehdä, mutta ei sellaset kuivat rangat mitenkään voi enää lehtiä saada ja juuressa oli jo uutta kasvua. Istutin vielä nuo orvokit ja jo näytti taas paremmalta.

Kotiin tullessa poikkesin takaisin puutarhalle ja ostin muutamia kukkia parvekkeellekin. Osan niistä jo laitoin laatikkoon, loput jää huomiseksi, kun loppui tuo istutuspuhti kesken. Ehtiihän sitä, ei ne päivässä miksikään mene.